Hei rakas, elätkö linjassa itsesi kanssa?

04.04.2022


Oletko sinä sopusoinnussa itsesi kanssa syvällä sydämesi tasolla?

Elätkö elämääsi niin, että seisot toimintasi takana?

Sanoitatko ja ilmennätkö itseäsi niin, että seisot käytöksesi takana?

Oletko linjassa itsesi kanssa?

Näiden kysymysten äärelle olen saanut pysähtyä viimeisen kuukauden aikana muutaman kerran. Kysymykset auttoivat minua linjaamaan omaa sisäistä maailmaani uudella ja syvemmällä tasolla. Kuinka annan sisäisen maailmani näkyä ja tuntua. Pidänkö ihmisiä ympärilläni itsestäänselvyytenä, pidänkö tätä kotiani tai työtäni itsestäänselvyytenä. Olenko riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Olenko laittanut onneni ihmisten tai materian varaan. Haluanko elää niin, kuin elän. Ja miksi haluan elää tällä tavalla. Keiden kanssa haluan viettää aikaani.

Huomasin näiden kysymysten äärelle pysähtyessä, että haluan antaa tunteideni virrata enemmän ja vapaammin lävitseni ja ulos minusta. Antaudun elämän virtaukselle ihastuksella ihmetellen ja luottaen.

Elämässä on aina myös menetyksiä. On hyvä tiedostaa se, ettei täällä ole mikään ulkoinen asia pysyvää. Sen vuoksi on hyvä havaita, kuinka paljon elämässä ohjaa pelko, vai ohjaako?

Pelko voi estää todellisen rakkauden kokemisen ja syvän yhteyden muiden kanssa kokemisen.

Ymmärsin myös kysymysten myötä, että haluan olla minä ja antaa sen näkyä vilpittömästi ympärilleni. Haluan antaa kaikkien tunteiden virrata kehossani lävitseni hyväksyen, vaikka se välillä tuntuukin haasteelliselta. Tai vaikka toinen osapuoli ei aina sitä ottaisikaan vastaan, vaan kääntäisi selkänsä. Tällaisessa tilanteessa olisin toiminut linjassa itseni kanssa, ja sen kanssa toiminnan/ käytöksen kanssa olisin itse sovussa. Emme voi parantaa tai rakastaa toisia ehjäksi, jos heillä ei ole siihen tahtoa, eikä se välttämättä olekaan meidän tehtävä. Silti voi aina pysähtyä kysymään, ohjaako minua luottamus vai pelko?

Ymmärsin itse näiden kysymysten myötä, että olen valmis huomaamaan syvimmätkin pelkoni ja antaudun luottamukseen, valitsen luottamuksen elämään. Vaikka jokin osa sisälläni haluaisin välillä estellä, tuntien turvattomuutta, hyväksyn myös sen, myötätunnolla. Valitsen antautua elämälle, luottaen.

Olen valmis kysymään nämä kysymykset itseltäni päivittäin, jotta olen linjassa elämässäni. Haluan todella olla sitä, mitä haluan olla- minä inhimillinen ihminen, Jumalallinen olento, kaikkine tunteineen.

Kun kysyt itseltäsi näitä kysymyksiä, kysy ne rauhan tilasta käsin. Mikään vastaus ei ole väärä tai huono. Jokainen tieto voi viedä sinut lähemmäksi sinun omaa rauhaa ja sopusointua.

Muistutan vielä siitä, että et ole koskaan yksin. 

Ihanaa päivää !☀

🤍, Pälvi